Vesiputouksia, viinaa, vintage-autoja ja vitusti kilometrejä..

Täällä taas päivittelemässä, oon ollu tän blogin kaa vähän laiska. Mutta asiaan, kuten otsikosta huomaatte, kaikenlaista on taas on taas tullu tehtyä. Kerrompa siis miten kyseiset sanat liittyy yhteen.

Vesiputoukset: OOh ja aah kävimme hostperheen kanssa erään viikonloppuretken yhteydessä kattomassa MacKenzie Falls nimisiä vesiputouksia, joilla on siis sama nimi kun mun hostsiskolla. Ne oli tosi kauniita ja ihan kiva et osu aurinkoinen päivä nii kuvistakin tuli kivoja. Täällä on meinaan satanut joka päivä jossain vaiheessa jo kolmen viikon ajan. Tällä alueella ei oo satanu näin paljon yhtenäkään vuotena sitten auvoisen kaheksakyt luvun. Minä Universaali Maanviljelijöiden Pyhimys toin heille sateen Kaukaa Pohjoisesta. Ja suomen kesä oli kuumin 165 vuoteen heto sen jälkee kun lähin. Kiiitäntästä.

Viina: Voi aussilapset lapset, eikö teille opeteta näissä sisäoppilaitoksissa mitään?? Jos menette juhlimaan ja ostatte vodkaa, niin älkää nyt hyvät ihmiset ostako sitä halvinta viromyrkkysemimetanolipakkasneste-merkkiä. Elikkäs lähettiin hostveljen ja sen kavereiden kanssa bileisii, ja hostveli halus juoda ostamaansa vodkaa ennen lähtöä. Eka se blandas sitä vanilla kokiksee (anteeks nyt mut YÄK) ja sitte se ja yks niist kavereist halus juoda viä shotit ennen lähtöä. Se kaveri pääsi etuovelle asti ennen ku se oksensi ja hostveli ehti jopa postilaatikon kohdalle. Molemmat oksensi etupihan puskiin varmaan vartin. Että semmosta vodkaa. Luulis että 30 000 lukukausi maksuilla ne oppis ees elämän perusasiat...

Vintage-autot: Siirtyäksemme hetkeksi hieman viattomampiin aiheisiin. Lähdettiin viime sunnuntaina sitten hieman ajelulle ja katsastamaan sitä sisäoppilaitosta johon mun hostsisko ens vuonna haluaa. Jotenkin päädyimme tapaamaan jotain vanhoja perhetuttuja, jotka oli sillee: Hei me ollaan just lähössä ajelulle meidän Vintageauto Kerhon kanssa, tulkaa mukaa! Näin siis päädyin ajeleen ympäri maaseutuu 1920-luvun Fordissa. Tai sinnepäin. No vanhassa kuitenkin. Täytyy sanoo etten kyllä tiiä millä tää porukka liimaa peruukkinsa että ne pysyy päässä, koska näissä autoissa TUULEE. Sisällä luultavasti enemmän kun ulkona.

Aamulenkillä Adeleideen (n. 600km) en ihmettelis.
Vitusti kilometrejä: Mun hosteilla on sitten semmonen Projekti Helmi. Tähän kategoriaan menee paitsi ruokavalio (kuuluisat Kielletyt Keksit), niin vielä enemmän juokseminen. Mut on laitettu täällä juoksuklubiin, mutta sen lisäks oon ajautunu juokseen kilpaa joka lauantai. Mää vaan kysyn millon sunnuntai klo: 7:00 juoksureeneistä ja lauantaiKILPAJUOKSUSTA tuli mun elämä? Ainniiiinjoo sillon kun muutin sen triathlonisti perheeseen vuodeks. Melkein unohdin. Normi viiikonloppuna juoksua tulee semmonen reilu 10km, josta osa kilpaa. Ei huhhuh. Aamulla oli tänää lihakset nii jumissa että hegitykse ajattelu teki kipeetä. Musta alkaa vähän tuntua ettei mun kroppa oo ihan rakennettu tätä varten...

Että tämmöstä tällä kertaa, kirjottelen pian taas. Huomenna pidän vapaapäivän ja meen Melbournee shoppailee, kun hostsiskon hammasraudat otetaa pois. Ikävä suomalaisia tovereita ja sitä auvoista aikaa jollon mun lenkkarit vaa loju jossai kaapin pohjalla unohdettuina :D

Minä Pakolaisten Paras Ystävä ja Kodittomien Kuningas

Elikkä pyydän anteeks että päivitys on jäänyt tekemättä, mutta jos yhtää lohduttaa, nii se tapahtui hyvän asian puolesta. Olen siis viettänyt aikaani rakkaan kotiosavaltioni pääkaupungissa, eli Melbournessa. Ohjelmassa oli jokaisellle 11. vuotiselle pakollinen Street Ministry Retriet, eli leiri jonka aikana tutustutaan paklaiskeskuksiin ja autetaan erilaiseissa tukikeskuksissa ja kodittomien turvepaikoissa, luonnonpuistoissa, vapaaehtoistyössä jne. En silti ymmärrä miksei kukaa haluais mennä, koska siel oli toosi kivaa! Ja olihan se silmiä aukasevaa, ja kasvattavaa, kun näkee niin läheltä millasta on oikeesti elää hankalaa elämää. Tosin mikään ei vedä vertoja mun Vaikealle Elämänpolulleni jonka uusin kuoppa on se että suihkussa on KAKS HANAA. hitto. Saako siittä sopivaa vettä? Ei. Onko täällä vedenpainetta? Ei taida olla. Pitkät lämpimät suihkut? hah in your dreams.

Mutta takaisin Melbournee. Ahkeran avustamisen lisäks omistauduimme myös eri uskontokuntien tutkiskeluun (en oo tulos takas kun ihastuin buddhamunkkiin), kiertokävelylle suurkaupungissa (tietteks et Crown Casino tekee rahaa 28 dollaria per sekunti?!), ja myös eksymiseen (etittiin tunti paikkaa joka oli korttelin pääs :D). Muuten meillä olikin sitten vapaa-aikaa, ja kaikenlaisia ryhmähetkiä aiheilla mikä-on-minun-yhteisöni ja missä-minä-olen-elämässäni. Sytytettiin kynttilöitä, tehtiin ketjuhierontaa ja luottamuskävelyä. Luottamuskävelyssä mennää köyden perässä pimeessä käytävässä parin kanssa ja silmät sidottuna, ja samalla muut yrittää pelotella. Hah mää onnistuin hukkaan sukkani johonkin siinä menossa...

Jouduin lähtee leiriltä aikasemmin, koska hei oikeesti, luuliko joku et mulla on aikaa sellaseen koko viikos?? nono i'm a busy girl. Syynä oli se, että olimme lähdössä kohti Falls Creekin vuoristoa, eli mukavaisaa lasketteluviikoloppua. Bussi sinne lähti jo neljältä aamulla perjantaina, joten tarvi tulla kotiin jo torstaina. Reippaana maailamanmatkaajatyttönä totesin vain, että mähän voin tulla junalla. No hehheh niin voinkin. Paitsi että kun seison yksin Melbournen asemalla, kävelin epähuomiossa päin mainoskylttiä, ja niitä meni ainakin viis nurin niinkun dominossa konsanaan. Ja koska se on valtava tyhjä tila, tiettekö millanen kaikuva BOOOOOM!! siitä kuulu? Sellanen, että lippujenmyyjä nauraa varmaa vieläkin, ja pari japanilaisturistia otti kuvan. Ja KAIKKI kääntyi kattomaan. Jopa se kuuroin ja ikälopuin elämäänsäkyllästynyt konduktööri. Kaikki.

Ne sanoo että nöyryys kasvattaa. Mutta entä nöyryytykset? Ehkä ne lyhentää? Vois olla syy siihen miks mun pituus on melkein kaksnumeroinen :DD Ja jos joku miettii mitä noi pukumiehet tässä tekee, ne on esimerkki melbournen true-alkuasukkaista.

DÈJAVU

Luulin tosiaan ettei täällä oo paljookaa mitää, mikä olis samanlaista kun kotona, mutta jälleen kohtalo osoitti vihreällä pilkkasormellaan, että olen väärässä. Olin nimittäin ekoissa aussibileissäni, ja voin kertoo että täällä on sama musiikki, sama lämpötila, samanlaisesti kännissä olevat ihmiset (osa nuolee tuntemattomien kaa ja osa tappelee)... Kyseessä oli siis erään tytön 18-vee partyt. Kutsun saaminen kävi kätevästi, tyttö jolle en koskaa oo puhunu huusi vaan koulunpihan yli sillee: "hei sää, sut on sitte kustsuttu mun bileisiiiiiiin!!" olin et ahaokkiitoskatonjosvointulla.
Ja niin siis hostveljeni lauantai-iltana selvitti mulle A) missä ne bileet on B)kuka sinne menee C) kenen kyydissä voin mennä. Ja kas, kaksikymmentä minuuttia, ja auto pysää talon eteen. Se oli sillee: sun kyytis tuli! mä en voi tulla kun mulla on peli aamulla, mutta kukasennimiolikin vie sut :DD Joten matkaan hopea.
Bileissä sitten sattui ja tapahtui kaikenlaista. Mun päähän iskettiin kissankorvat (en viekää tiiä mistä ne tuli) kun ne oli naamiaiset, käteen annettiin vodka cruiser ja sanottiin et tuu tanssii. Paikkana oli tän tytön talon valtaisa autotalli, joka oli tyhjänä, muutenkun et siel oli noi valot ja dj-laitteistot.
Ilta etenee, ja sitten joku saa idean: sytytetää bensapalo! tuumasta toimeen. Henkilöt sytyttävät sitten kanisterilla tulen roskatynnyriin, mutta sitte oho!-se-vähä-levis, ja oho!-nyt-sytty-pienoinen-maastopalo ja SHIT-nyt-sytty-se-kanisterikin...
Joten jännittävän hetki: posahtaako kanisteri tuhoten ihmiset ja irtaimiston, vai sammuuko se??
No ei se sitten poksahtanut, mutta sen sijaan synttärisankarin iskä ryhtyy jahtaamaan sytyttäjiä, ja saatuaan yhen kiinni murtaa siltä nenän. !!! Tässä kohtaa mää poistun takavasemmalle ja lähen enviekäämuistasennimee kyydillä kotiin.
Koulussa kuulin sitten että ambulanssikin oli tilattu, kun päivänsankari sai stressin ja alkoholin yhteisvaikutuksena pyörtymis-kouristelukohtauksen..
Että näin siis viimeviikonloppuna, ja huomenna mennää taas. On kuulemma hieman tasokkaampaa juhlintaa tiedossa :D Päivittelen uudestaa hyvin pian, mikäli bensa ei tälläkään kertaa räjähdä...