Tulvavesi(kin) voi näemmä nousta päähän

Olen siis laajentanut tässä kultuurikokemustani sairastumalla lukuisiin tulehduksiin yhtäaikaa, ja tutkiskelemalla kohdemaan lääkäritarjontaa. Sain kunnian nauttia hostperheeni ikioman perhelääkärin asiantuntevan ripeästä ammattitaidosta, mikä oli vallan mainiota, sillä korvani kehittelemä tärykalvonräjäytys-suunnitelma alkoi jo tuntua melkoisen kivuliaalta. Hostäiti totesi lääkärille, että meidän vaihtari on suomesta ja puhuu myös ruotsia (hahhahah) ja saksaa (ehe ehe). Pahaks onneks myös lääkäri innostui verestämään saksantaitojaan, ja päädyin keskustelemaan aussilääkärin kanssa smalltalkia saksaksi. Olin varma että nyt on järkiparka niksahtanut ja pahasti.

Kävin hieman harrastamassa periaussilaista lammasfarmarointia, ainakin katselemassa. Aaaw onko maailmassa söpömpää kun lauma karitsoja? On varmaan. Esim. se pieni käärme jonka hostserkkupoika kävi pyydystämässä. Se oli tosi pieni, kuranen ja kuollut. Ja näytti oksalta, joten säästin kirkumisen toiseen kertaan. Taustalla mun ja Lancen uus lukaali :D


Jottei homma menis ihan pelkäks karitsojen merkitsemiseks, niin läksin hostperheeni kanssa hammasrautamatkalle Melbourneen. Hostsiskolla oli kaks aikaa hammaslääkäriin, aamulla ja illalla. Joten klo: 5:00 me pakkauduimme perheen tilavaan mustaan autoon ja suuntasimme kohti suurkaupungin sykettä.



Jotta kykenisin kunnolla arvostamaan kaikkia vastoinkäymisiä ja vaikeuksia, joita hammasraudalliset ihmiset kohtaavat, ajttelin pistäytyä vastapäiseen kahvilaan nautiskelemaan mietiskely-leivoksia. Kyllä oli valaiseva kokemus. Inhinmillisen kärsimyksen myötäeläminen on kivaa, kun seurana on valtava kakkukaappi :D

700km ja 300 dollaria myöhemmin olimme jälleen koto-Horshamin suojissa. Mukaan tarttu kyllä kivasti tavaraa, muahhaha ja vielä hauskempi oli isi-Kuneliuksen sähköposti seuraavana aamuna. Koska yleisössä saattaa lapsia tai vanhuksia en toista viestiä kokonaan, mutta voin kertoo että otsikkorivillä luki "ahem.."


Aah meidän mummu on parempi kun teidän mummu! Tälläset ilahduttaa enemmän kun merileväkeksien alennusmyynti triatlonistia. Ja se on jo paljon se.

Sitten oonki viettänyt aikaa laamaillen kipeenä kotona. Paitsi että kerkesin sinä aikana kiipeeään jälleen yhelle vuorelle, osallistumaan katoliseen messuun ja chillailemaan hautausmaalla. Ja käymään yöllisellä ohh-täällä-on-tulva-mennään-katsomaan-kuinka-korkealla-vesi-on - ajelulla. Oikeesti, kello oli puoli ykstoista ja ihmisiä ja autoja oli liikkeellä ihan himona vaan kattelemassa kuinka korkeella joen vesi on. Se on sitte semmosta kun ihmisille annetaan sadetta 20 vuoden jälkeen. Se nousee päähän..

Nyt kohti Sunshine Coastia, aurinkoa, Brisbanea, aurinkoa, rantoja, aurinkoa, Dreamworld-huvipuistoa, aurinkoa.. nähään muutaman auringonpistoksen ja miljoonan jäähilesmoothien päästä!! (paitsi jos ei oo smoothieita ja sataa. sit ei nähä :D)