The Last Supper

Viimeinen päivä väentäyteisessä Horshamissa valkenee... kaatosateeseen. Ei oo satanu kolmee viikkoo, ja marraskuus ei enää pitäis sataa ollenkaa ja joulukuusta helmikuuhun on kuivaa kun ala-astediskossa. Kyseessä on siis mutanttivuosi jopa paikallisille.


Päivä kulu ihan rauhallisissa merkeissä, ostin kiltisti läksiäislahjat (kaks valokuvakehystä) ja kortin vinttikoirille. Lisäks kokkasin illallista. Siinäkun pyörin keittiössä kävin seuraavan keskustelun hostsisareni kanssa:
"Mitä sä kokkaat?"
"Mun viimeistä ehtoollistani."
"Aha, mitä sä meinaat tehä?"
"Lihamureketta."
"Mä vihaan lihamureketta."
"Öööhm ahaa.."
"Mitä toi on? (osottaa rosollia)"
"Punajuurisalaattia, sellasta perinteistä suomalaista jouluruokaa"
"Mä vihaan punajuuria."
Mutta hyvissä merkeissä hengattiin, se viihdytti mua tyhmillä Youtube videoilla, ja (katsoessani hilarious videoo intialaispoikaa laulamassa club can't handle me samalla kun levittää kosteusvoidetta) poltin perunamuusin melkei pohjaa, mut kitisemättä tuo alas meni kuitekin.



Perheen isä on allerginen kalalle joten päädyin tekemää lihamureketta, perunamuusia, rosollia ja "tässä-talossa-ei-leivota-enää-mitään-makeaa" kieltoa huimapäisesti uhmaten tein jälkkäriks mustikkapiirakkaa. Toin sillon joskus ammoisina aikoina kun tähän perheeseen tulin, mukanani suomesta kuivattua ruisleipää johon ei kukaan ollu koskenu, joten avasin senkin paketin. Ei väkisin, tuliaisia ne vaan oli.



Ja näin päättyy yksi aikakausi tässä vuodessa. Huomenna lähtee bussi kohti vapautta, ruokaa, Melbournea, ruokaa, uutta perhettä, ruokaa... Suunnatkaamme pytypäin ja vastoinkäymisistä lannistumatta kohti seuraavaa jääkaappia (ja sen omistavaa perhettä), ciao!

Packin' up and movin' on..

...aka tasan 48 tunnin päästä vinttikoirat on historiaa ja triathlonistit vain kaukainen muisto alitajunnan syövereissä! Korkatkaa shamppanja, koska nyt on aika koko kansan liittyä riemuitsemaan yhdessä erilaisuudet unohtaen ja tätä ilosanomaa levittäen!! Mä olen virallisesti selvinnyt läpi näännyttävien vuorikiipeilyjen, loputtomien juoksukilpailuiden, ihan-omaksi-parhaaksesi-laihdutusluentojen, ja katolisen oppilaitoksen. Mut oon myös saanu kavereita, juossut pitkin hiekkarantoja ympäri australiaa, oppinut automatkailun kestävyysammattilaiseks, kaveerannu kenguruiden kaa, ja oppinut vakuutusneuvojille vittuilun jalon taidon.


Muutossa on yleensä paljon hauskaa, ja suurin hauskuus on se et tiedät vaihtavasi nykyisen parempaan. Tässä kohtaa voin kertoo et vaikka muutan, kukaan ei oo viel kertonu mulle et MIHIN mä oon menossa et kiinnostuksella venataa... samalla kun mun nykyinen hostäiti tiputtelee semmosia tosi hienovaraisia "mitäs jos vaikka lähtisit jo 3 päivää etuajassa" kommentteja. Lue: "Voisit vaikka lähteä vaikka sinulla ei ole paikka minne mennä, mutta olisitpahan poissa maisemista ja ehkä jopa saat ruton ja kuolet koko kartalta ja me saamme ehkä osan vakuutusrahoista ja voisin käyttää ne vaikka uusin urheiluvälineisiin."Brilliant plan!


(ps. ennen kun evakuioin itseni nii siltä varalta etten oo vielä esitelly vinttikoirien pesäkoloo niii ttititiidididditiiiiii)

Lannistuuko kovaksi keitetty vaihtari tähän viiltävään kohteluun, piiloutuuko hän peiton alle Ison Pahan Suden ulottumattomiin? Ei toki, hän ottaa puhelimen ja soittaa toverilleen Melbourneen selittäen tilanteen. Ja kaboom, yhtäkkiä hän onkin suuntaamassa mukavaisalle perheenodottelulomalle toverin ja hänen uima-altaansa luo! Jokaisella pilvellä on siis vahingoniloinen reuna.



Muuttamiseen kuuluu myös väistämättömänä riesana pakkaaminen. Se tarkottaa että pitää kaivaa kaikki tavara kaikkialta mihin on sen 5kk aikana kätkenyt. Vielä ratkiriemukkaampi tosiasia on se, että kaikki se tavara on mahdutettava matkalaukkuun, ja hoosiannalaulun aika tulee kun se matkalaukkuun täytyy itse raahata 6 tunnin matka läpi bussin, junan ja paikallisjunan. Parempi siis purra hampaat yhteen ja aloitaa heti.


Tehtävä: Matkalaukun sulkeminen
Päämäärä: helppo, hauska ja lähes kivuton kokemus.
Tulos: liki mahdoton, äärimmäinen, ja kuolemaa (painovoimasta puhumattakaan) uhmaava ponnistus.
Tavoiteaika: 30 sekunnista 2 minuuttiin.
Todellinen aika: 30 minuutista hamaan tulevaisuuteen.



Ylistyslauluja matkustuksen pyhimykselle ja hätärukouksia selkien suojelijalle inisten hilaan itseni nyt nukkumaan, koska huomenna On Se Viimeinen Päivä, joten on virallisesti Sanottava Hyvästit ja kauniisti Kiitettävä Avokätisyydestä. Kenties tulee myös hetki jolloin Muistutan Itselleni Kuinka Murhasyytökset Rumentavat Cvtä, joten jännitys tiivistyy...