The Last Supper

Viimeinen päivä väentäyteisessä Horshamissa valkenee... kaatosateeseen. Ei oo satanu kolmee viikkoo, ja marraskuus ei enää pitäis sataa ollenkaa ja joulukuusta helmikuuhun on kuivaa kun ala-astediskossa. Kyseessä on siis mutanttivuosi jopa paikallisille.


Päivä kulu ihan rauhallisissa merkeissä, ostin kiltisti läksiäislahjat (kaks valokuvakehystä) ja kortin vinttikoirille. Lisäks kokkasin illallista. Siinäkun pyörin keittiössä kävin seuraavan keskustelun hostsisareni kanssa:
"Mitä sä kokkaat?"
"Mun viimeistä ehtoollistani."
"Aha, mitä sä meinaat tehä?"
"Lihamureketta."
"Mä vihaan lihamureketta."
"Öööhm ahaa.."
"Mitä toi on? (osottaa rosollia)"
"Punajuurisalaattia, sellasta perinteistä suomalaista jouluruokaa"
"Mä vihaan punajuuria."
Mutta hyvissä merkeissä hengattiin, se viihdytti mua tyhmillä Youtube videoilla, ja (katsoessani hilarious videoo intialaispoikaa laulamassa club can't handle me samalla kun levittää kosteusvoidetta) poltin perunamuusin melkei pohjaa, mut kitisemättä tuo alas meni kuitekin.



Perheen isä on allerginen kalalle joten päädyin tekemää lihamureketta, perunamuusia, rosollia ja "tässä-talossa-ei-leivota-enää-mitään-makeaa" kieltoa huimapäisesti uhmaten tein jälkkäriks mustikkapiirakkaa. Toin sillon joskus ammoisina aikoina kun tähän perheeseen tulin, mukanani suomesta kuivattua ruisleipää johon ei kukaan ollu koskenu, joten avasin senkin paketin. Ei väkisin, tuliaisia ne vaan oli.



Ja näin päättyy yksi aikakausi tässä vuodessa. Huomenna lähtee bussi kohti vapautta, ruokaa, Melbournea, ruokaa, uutta perhettä, ruokaa... Suunnatkaamme pytypäin ja vastoinkäymisistä lannistumatta kohti seuraavaa jääkaappia (ja sen omistavaa perhettä), ciao!