Pasi ja Paksu Punahilkka

Tajusinpa tässä koulusta kotiin tullessa etten oo esitelly mun aussielämäni tärkeintä henkilöö, Pasi-aka-Pertti-aka-Paavoa. Me huomattiin asuvamme yhdessä jokunen aika sitten, tää nykyajan etäkulttuuri on niin hienovarasta, ettet ees huomaa kun jokui muuttaa sun luo. Noo Pasi oli aluks viä nii lapsellinen ja pieni, etten mitää asiasta ajatellu, mutta nyt se on selvästi kasvanu ja saanu hieman massaa. Me kuitenkin ajateltiin, että selkeet säännöt on toimivan suhteen pohja, joten laadittiin seuraavat säännöt:

1. Pasi ei poistu ikkunalaudalta. Ei missään tilanteessa. Vaikka rakennus palais maan tasalle, on Pasin kärähdettävä sen mukana.
   
2. Ikkunalauta on Pasin koti, ja siihen ei saa koskea.
3. Ikkunapuitteessa oleva reikä on Pasin turvapaikka.
4. Mikäli mua alkaa liikaa ahdistaa Pasin esilläolo, niin mä kopautan seinää ja Pasi kilttinä poikana vilahtaa takasin koloonsa.
5. Pasi ei jätä sukulaisiaan kuljeksimaan ympäriinsä kuolemanrangaistuksen uhalla. (muutama serkku on jo kokenut karun kohtalon).
   
6. Pasin on myös vannouduttava selibaattiin, koska pikku-Pasit tästä vielä puuttuiskin.
7. Vastalahjaksi mä en koske Pasiin.

Osasyy viimeseen kohtaan on myös se etten tiedä onko Pasi myrkyllinen, joten siltä varalta et on en haluun kajota sen pyhäkköön. Kuten kaikilla, meillä on omat ongelmamme, mut kaikesta selvitään. Ajattelin kuitenkin esitellä sen ennen kun hämähäkkikyrkyttäjämies tulee taloon, sillä mulla ei oo aikomusta evakuoida Pasia. Joten tää on samalla muistokirjotus.

Lapset sillä lumilandiassa ei myöskään tiedä paljon mun luostarikoulutuksesta täällä, ja kaikki aina hinkuaa tietää miltä mun koulupuku näyttää. Koska kouluun ei saa viedä kameraa, hostsisko on värvätty ottaa musta yks pakollinen ah-katsokaa-avarran-maailmaani-kaulushameessa-kuva. Kuvamateriaali on järkyttävää, mitää vastuuta en ota mistää henkisistä traumoista ja/tai Australian turismin romahduksesta. Hattuu en tohon kuvaan laittanu koska jotai itsesuojeluvaistoo mullakin. Ei paljon, myönnetään.

Heti kun läydän johdon tohon kameraan niin kerron oi-urheista-ratsuista jota kävin tsekkaa viime sunnuntainan Horsham Cup laukkakilpailuissa. Ja uuh niin-karmeista-hatuista jotka kuulu pakollisena kuvaan. Jokaisella pilvellä on hopeareuna, mutta se ei tarkota ettei silti rupeis satamaan :D Cya mates!