Universumi selkeesti ei osaa lukee

Mä laitoin jäähileJUOMIA, en jäähileSADETTA. Jeeeesus tarviiko kaikki tehä ite? Maailmanvaltius on niin rankkaa, tän siitä saa kun delegoi säänhallinan jollekin muulle hetkeks. Siinä käy meinaan niin, että paikassa jossa on yleensä väh. 28 astetta ja 310 aurinkopäivää vuodessa, onkin 17 astetta ja sataa. Mutta mitä tekee vaihtari jonka silu janoaa kultturellia seikkailua (niinhän me kaikki)? Jääkö hän hostperheen tuttavien miljoonakämppään kotiteatterin, ruoan ja dvd-kirjaston ääreen itkemään? Ei toki. Koska tässä tilanteessa on vain yksi looginen toimintamalli.

Hän pakkautuu vuokraautoo (joka oli yhtä tilava ja mukava kun keksilaatikko pyörillä) ja lähtee kohti seikkailua. Koska selkeesti maijapoppastelu jättiananaksen edessä on täynnä vauhtia ja vaaratilanteita.

Lannistumatta hän suuntaa pettämättömällä seikkalijavaistollaan seuraavalle valasalukselle, ja pettämättömällä huonokuva-vaistollaan saa 15 metrisestä eläimestä filmille vain hännän.

Mutta puolivälissä selostusta kauhukseen hän huomaa ettei koko survivaltiimiä oo esitelty. No se onkin lyhyt ja karu tarina. Mä + vinttikoirat + meidän keksipurkki. Yleisössä saattaa herätä kysymys, mistä tunnistaa vinttikoiran? No minäpä valaisen. Siitä että kun sä lomalla heräät ja meet alakertaan keittään lattea miljoonakämpän keittiöön, vinttikoirat palaa juuri 17 kilometrin juoksulta johon sisältyi alueen korkein vuori ja hieman matkauintia valtameressä. Toinen varma merkki on se, että jos eksytte huvipuistoon, vinttikoira varmasti löytää ainoan urheilumahdollisuuden (lasten palkintokiipeilyseinän) ja tarttuu siihen kynsin hampain.

Tässä vaiheessa vaihtarin täytyy rauhottautua ostamalla isoin ja suklaisin jätskiannos minkä käsiinsä saa, mikä noin sivumennen ei oo hyvä idea ennen vesipuistoon menemistä. Saattaa nimittäin olla että jossain vaiheessa valtavia rengasliukumäkiä se jätski lakkaa viihtymästä sun mahassa, ja haluu ulos. Painovoimalain vastaisesti, ylöspäin. Mutta vaihtari kärsii kuin mies, eikä oksenna kuin lapsi.



Kyynisimmänkin miksiainaminä kitisijänkin täytyy kyllä myöntää, että lomasta jäi paljon mieleen. Se kun on veneessä, kattoo alas ja huomaa et vedessä on delfiini kattomassa takasin. Se kun istuu rannalla hiekassa joka on pehmeempää kun pantene-mainokset eikä oo kiire mihinkään. Se kun löytää australiasta joulukaupan, jonka kaikissa liikkuvissa pienoismalleissa on lunta. Se kun istuu sellasten ihmisten keittössä, joiden ei tarvi loppuelämässää enää käydä töissä (taino niiden haluan-ammattisurffaajaksi-poikaa). Se kun kun löytää aussipubin seinältä suomen 10 markan setelin. Se kun lokkien sijasta ei saa ruokkia ibejä (konkkanokka-semiflamingo-lintuja).
Siinä olikin mun kevätloman eka luku, eli jatkoa seuraa. Eikä sitte mitää life-is-a-journey-tulkintoja tästä viimesestä kuvasta. Seeya :)